Suomen Spitz, joka tunnetaan myös nimellä Finkie tai Suomenpystykorva, Se on tyypillinen rotu Pohjoismaiden Euroopassa. Varsinkin Suomesta. Se kuuluu maalliseen Spitz -perheeseen ja on yksi vanhimmista roduista läntisessä kulttuurissa.
Alkuperä
Sen historia ulottuu myytteihin susikoirien olemassaolosta. Sanotun mukaan suomenkylpylän ensimmäiset yksilöt olivat seurausta turvealueiden susikoirien välisestä luonnollisesta risteytyksestä.
Tämä "susi-koira" olisi ollut ensimmäinen koira-susi-hybridi, joka asui ihmisen kanssa. Historialliset tiedot viittaavat siihen, että suon susi -koira alkoi seurata Pohjoismaiden järvialueiden miehiä yli 10 000 vuotta sitten.
Vuosien varrella rodun ulkonäkö muuttui kunnes saavutetaan se, mitä tällä hetkellä tiedetään.
Suomenpystykorva: yksi rotu ja monia historiallisia muutoksia
Suomalainen spitz ja suurin osa sen suvun yksilöistä erottuu metsästyskyvystään. Sitä on pidetty Suomen kansallisena koirana 70 -luvulta lähtien.
Sen historia on merkitty käymällä läpi monia historiallisia muutoksia, jotka toivat sen rodun sukupuuttoon. Ensimmäiset Spitz -näytteet tuotiin Eurooppaan Euraasian teitä ylittäneiden heimojen toimesta aina Suomeen asti.
Muiden rotujen saapuminen pohjoismaisille alueille ja geneettiset seokset vaarantavat suomenkylpylän olemassaolon.
Suomen spitz-näytteitä löydettiin 1800-luvun puolivälissä joka ei ilmeisesti ollut koskaan sekoittunut muihin rotuihin.
Nämä koirat toimivat rodunsa todellisina pelastajina. Heidät pelastettiin, suojeltiin ja rohkaistiin lisääntymään kontrolloidusti keskenään pelastaakseen rodun puhtauden ja pelastaakseen Suomenpystykoron katoamiselta.
Evoluutio nykypäivään
Ammatillisen jalostuksen alku Yhdysvalloissa mahdollisti suomenpystykorven tunnustamisen myöhemmin roduksi American Kennel Club 80 -luvulla. Se oli 60 -luku.
Lukuisten haju-, vaino- ja oppimisominaisuuksiensa ja sopeutumiskykynsä ansiosta ihmisten kanssa se oli hyödyllinen eläin. Suomenpystykorvaa käytettiin vuosien ajan metsästyskoirana pieniä jyrsijöitä ja joitakin lintuja.
Tähän päivään asti niitä käytetään Suomessa metsäkanojen ja oravien metsästykseen. Jo Yhdysvalloissa se menestyi pääasiassa seurakoirana. Tällä hetkellä suomalaisia spitz -yksilöitä voi nähdä kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa.

Suden geneettisen perintönsä suhteen se erottuu lauhkeasta ja vilkkaasta luonteestaan ja oppimisen helposta. Hänellä on hyvät välit lapsiin ja omistautuminen perheelleen. Sitä pidetään pohjoismaisten koirien aktiivisimpana ja seurallisimpana.
Mitkä ovat suomalaisen spitsin pääominaisuudet?
Suomalaisen spitz -rodun taso on fyysisen suhteen keskikokoinen, neliömäinen. Sillä on urheilullinen fyysinen rakenne, vaikka se on ohuempi verrattuna muihin pohjoismaisiin koiriin.
Sen jalo ulkonäkö välittää vilkkautta ja myötätuntoa. Se voi muistuttaa pelkkää vilkaisua kettuun, mutta se ei liity tähän eläimeen. Sillä on ohut pää ja korvat ovat kolmionmuotoisia, pystyssä ja karvaisia.
Runsaasti kaksikerroksinen turkki estää eläintä menettämästä lämpöä ympäristölle. Siksi ne mukautuvat kylmään ilmastoon ja voivat aiheuttaa käyttäytymismuutoksia, jos ne altistuvat erittäin korkeille lämpötiloille.
Ulkoisen ja näkyvän turkin karvat ovat pitkiä, paksuja ja kiiltäviä, jossa on enimmäkseen punertavaa väriä.
Suomalaisen spitsin uroksen vakiokorkeus on 43–51 cm, kun taas naaraspuoliset ovat 39–45 cm. Näytteiden tasapainoinen paino vaihtelee miehillä 14–16 kg ja naisilla 11–13 kg.
Elinajanodote on noin 12 vuotta. Sillä ei ole taipumusta vakaviin tai geneettisiin sairauksiin. Joillakin näytteillä voi harvoin esiintyä polvilumpion luksusta tai epilepsiaa.
Erityistä hoitoa on kiinnitettävä turkille ja iholle. Hiustesi on oltava hyvin kuivia, jotta ne eivät kerää kosteutta ja levitä mikro -organismeja.
Hänen luonteensa on tyypillinen metsästäjä. Hän on erittäin energinen ja nopea, joten hän tarvitsee ulkoilutiloja harjoitteluun.
Kuvan lähde: Karelgerda ja Karelka-layka.