Joka päivä kuulemme tai luemme kuinka hälyttävä määrä eläin- tai kasvilajeja on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Syitä on monia, mutta tärkeimmät liittyvät ilmastoon ja inhimillisiin tekijöihin.
Siksi tutkijat ympäri maailmaa etsivät menetelmiä ympäristön suojelemiseksi.
Esimerkki tämäntyyppisestä tutkimuksesta on Buenos Airesin yliopistoon kuuluvan argentiinalaisten tutkijoiden ryhmän tekemät havainnot. Tiedemiehet ovat kloonaaneet Aasian gepardien alkioita pyrkiessään säilyttämään biologisen monimuotoisuuden.
Tässä jaamme yksityiskohtia tämän löydön laajuudesta uhanalaisten eläinlajien säilyttämiseksi.
Mistä tutkinta koostui?
Päätutkija Daniel Salamone totesi eri medioissa, että ryhmä työskentelee vieraiden lajien parissa, mutta hänen tutkimuksensa tavoitteena on estää kotoperäisten lajien, kuten jaguaarin, sukupuutto.
“Buenos Airesin eläintarhassa on geneettinen tietopankki, jossa on säilytetty kaikki sen lajit, sekä alkuperäiset että eksoottiset. Otimme jäädytetyt ihosolut tuosta tietopankista gepardin alkioiden tuottamiseksi. Onnistuimme ja saimme kelvollisen kloonaustekniikan”, Salamone sanoi.
Tutkijat kloonasivat ensin kotikissoja ennen kuin kokeilivat villikissoja. Tähän mennessä tiimi on onnistunut kloonaamaan Aasian tiikereitä, gepardeja ja bengalitiikereitä.
Salamonen mukaan tutkijoiden käyttämä kloonaustekniikka pystyy tuottamaan klooneja, joissa on suuri määrä kantasoluja.
Toisa alta tutkija Lucía Moro uskoo, että ryhmän käyttämää tekniikkaa voidaan käyttää muiden kissalajien kloonaamiseen, kunhan niiden geneettistä materiaalia on saatavilla ja solujen laatu sen sallii.
On huomioitava, että onnistuneista tutkimustuloksista huolimatta projekti ei ole edennyt alkiovaiheita pidemmälle. Tämä johtuu siitä, että on olemassa eri yhdistysten laatimia eettisiä sääntöjä ja standardeja, jotka sallivat tämäntyyppisten löydösten suorittamisen vain alkioissa.
Kloonaus uhanalaisten eläinlajien säilyttämiseksi
Vuonna 2009 brasilialainen yritys ja Brasilian eläintieteellinen puutarha alkoivat jäädyttää verta, siittiöitä ja napanuorasoluja eri villieläimistä, jotka olivat kuolleet.
Näytteitä kerättiin muun muassa muurahaishirviöistä, biisoneista ja harmaapeuroista. Ajatuksena oli säilyttää Brasilian uhanalaisten villieläinten geneettinen tieto.
V altavan tietokannan ylläpitämisen jälkeen järjestöt päättelivät, että ne voisivat käyttää kerättyä DNA:ta uhanalaisten eläinten kloonaamiseen ja yhä niukempien populaatioiden vahvistamiseen.
Tähän mennessä kaksi laitosta ovat keränneet ainakin 420 kudosnäytettä ja työskentelevät projektin parissa, joka käyttää näiden näytteiden DNA:ta jalostus- ja kloonaustekniikoiden parantamiseen.
Nykyisten kloonaustekniikoiden keskimääräinen onnistumisprosentti on alle 5 prosenttia käytettäessä tunnettuja lajeja. Villieläimille menestys on tyypillisesti 1 prosentti.
Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kloonaus ei ole tällä hetkellä toteuttamiskelpoinen tai tehokas suojelustrategia.
Ensinnäkin jotkut luonnonsuojelijat sanovat, että kloonaus ei ratkaise syitä, miksi niin monia eläimiä uhkaa sukupuutto.
Jotkut tutkijat väittävät, että kloonauksen onnistuminen edellyttää vähintään kolmea olennaista komponenttia:
- Kloonattavan eläimen DNA.
- Elävä muna vastaanottamaan tuon DNA:n.
- Äiti synnyttää syntyneen alkion.
Usein vain muutaman kloonin tuottamiseen tarvitaan satoja alkioita.
Ensimmäiset kloonit
1950-luvun alussa Lankenaun sairaalan tutkimuslaitos Philadelphiassa Yhdysvalloissa kloonasi onnistuneesti 27 leopardisammakkoa prosessilla, joka tunnetaan nimellä ydinaineen siirto.
Vuonna 1996 tutkijaryhmä Skotlannissa yritti kloonata Finn-Dorset-lajiin kuuluvan lampaan. Niiden soluista erotetut ytimet injektoitiin, ja tutkijat onnistuivat luomaan yli 30 alkiota.
Alkioista kehittyi viisi ja vain yksi lampaista selvisi aikuisikään asti; tutkijat antoivat hänelle nimen Dolly.
Sittemmin jotkut biologit ovat toistuvasti ehdottaneet, että kloonaus voisi auttaa pelastamaan uhanalaisia lajeja, erityisesti äärimmäisissä tilanteissa, joissa on vain vähän eläimiä.
