Eläinten yhteisomistus on suhteellisen uusi juridinen hahmo, jonka merkitys on noussut suureksi avioerotapauksissa. Mutta sen juridinen käsite ylittää kuuluisan ja miellyttävän: "kuka saa koiran?"
Seuraavaksi selitämme tärkeimmät tapaukset, joissa eläinten yhteisomistusta sovelletaan ja miten erityisesti lemmikkien yhteisomistus tapahtuu parin eron jälkeen.
Eläinten yhteisomistusta koskeva lainsäädäntö
Perinteisesti lait ja siten niiden edustajat ovat kohdelleet eläimiä omaisuutena, joka voi olla yhteisomistuksessa.Toisin sanoen useat ihmiset voivat olla saman eläimen omistajia tai omistajia; Tästä syystä voidaan puhua eläinten yhteisomistuksesta lakikentällä.
Eläinten yhteisomistuksen oikeudellisia näkökohtia ohjaa edelleen Espanjan siviililain mukainen yhteisön omaisuutta koskeva lainsäädäntö. Yleensä näitä säännöksiä sovelletaan vain silloin, kun on tarpeen käynnistää oikeustoimi eläimen omistusoikeuden jakavien osapuolten välisen sopimuksen puutteen vuoksi.
Nämä ristiriidat ovat melko yleisiä urheiluun ja kilpailuihin omistautuneiden hevosten yhteishankinnassa. Ja tähän tapaukseen pääsemisen välttämiseksi on suositeltavaa, että osaomistajat tekevät aina sopimuksen ennen eläimen yhteishankintaa.
Asiakirjan rungossa on selkeästi ja objektiivisesti eriteltävä yhteisomistusehdot ja kunkin omistajan velvollisuudet, jotta vältytään tulevilta oikeudellisilta kiistoilta.
Eläinten yhteisomistukseen liittyvät näkökohdat
Ensimmäisenä on selvää, että yhteisön jäseniä, kun kyseessä on eläinten yhteisomistus, kutsutaan kiintiöiksi. Kiintiöt ovat olennaisia määritettäessä, mitä kukin osaomistaja vastaa sopimuksen irtisanoutuessa. Ja ne myös auttavat säätelemään jokaisen omistajan vastuuta eläimen hoidossa.
Samoin yleensä oletetaan, että kunkin osaomistajan osallistuminen eläimen omistukseen on sama. Jos näin ei ole, sopimuksessa tulee näkyä kutakin omistajaa vastaavat suhteet sekä heidän velvollisuutensa ja eriytetyt oikeudet.
Oikeuksien ja velvollisuuksien os alta siviililaki määrää pääsääntöisesti osaomistajien enemmistön päätöksen. Siinä säädetään myös kunkin omistajan oikeudesta nimetä vastuunsa eläimen hoidosta hoitajalle.
Omistajien välisessä erimielisyydessä tai aiemmin solmitun sopimuksen mukaisesti ristiriitaisia tai mieliv altaisia päätöksiä hyväksytään, jokaisella osaomistajalla on oikeus nostaa kanteet sopimuksesta luopumiseksi ja saada osuuteensa verrannollinen korvaus yhteisomistuksessa.
Eläinten yhteisomistus avioeron yhteydessä
Tällä hetkellä historiassa on avioeroja, joissa lemmikkien yhteishuoltajuus on päätetty ymmärtäen ne perheenjäseninä eikä osapuolten kesken jaettavissa olevina omaisuuksina.
Itse asiassa yhä useammat pariskunnat päättävät tehdä viranomaissopimuksen, joka kattaa heidän lemmikkinsä eron virallistamisen yhteydessä. Tässä asiakirjassa kunkin osapuolen vastuut ja oikeudet on kuvattu yksityiskohtaisesti, jotta voidaan taata, että eläin saa asianmukaista hoitoa.
Tällaisissa säännöksissä täsmennetään luonnollisesti myös eläinten ruokinnan, hygienian, hyvinvoinnin ja ehkäisevän lääketieteen kustannusten jakautumista. Eli peruskulut.
Yhteishuoltajuussäännöt on laadittu myös siten, että mielipidevelkan päättyminen ei vaikuta jokaisen omistajan oikeuteen nauttia parhaan ystävänsä seurasta.
Tässä mielessä on suositeltavaa, että omistajat sopivat etukäteen, kuinka he jakavat ajan lemmikkiensä kanssa arkisin ja viikonloppuisin tai hyväksytäänkö kohtaamispaikka eläimen noutoa ja toimitusta varten mm. käytännöt, joilla vältetään tulevat ongelmat osapuolten välillä.
Kaikki nämä asiat ovat innovatiivisia juridisella alalla, koska eläintä ei enää ymmärretä aineellisen käsitteen (hyvyyden) kautta, jotta se asettuisi samanlaiseen asemaan kuin lapsi avioeron aikana.Eläimelle arvokkaamman kohtelun tarjoamisen lisäksi tämä voisi olla uusi askel kohti eläinten oikeuksien tunnustamista.