Vesipuhvelien tuotanto (Bubalus bubalis) on osoittautunut yhdeksi menestyneimmistä karjankasvatusalasta vuosikymmenten aikana , varsinkin kun otetaan huomioon monien maiden maatiloilla hullun lehmän kriisin jälkeinen tuho.
Tästä syystä tämän lajin erityispiirteiden oppimiseen panostetaan niin paljon, jotta puhvelien ja karjan välinen suhde on täydellinen symbioosi, joka parantaa ihmisten ja eläinten elämänlaatua.
Ei kuitenkaan pidä aliarvioida luonnonvaraisen lajin kesyttämisen negatiivista vaikutusta, minkä vuoksi asiantuntijat varoittavat tarpeesta säilyttää tasapaino ja suojella biologista monimuotoisuutta hinnalla millä hyvänsä.Tässä kerromme puhvelinviljelyn erityispiirteet.
Pühvelit ja karja: pieni lähestymistapa lajiin
Buffalot ovat osa nautaeläinten perhettä, kuten lehmätkin. Ne ovat suuria, jopa 180 senttimetriä säkäkorkeutta ja 1200 kiloa painavia. Kuten monilla eksoottisilla eläimillä, näillä eläimillä on voimakkaat sarvet.
Ne tunnetaan puhekielessä "vesipuhveleina" , koska he pitävät parempana vesistöistä tai soista alueita. Nämä naudat pystyvät kävelemään pohjamudalla vaikeuksitta leveiden sorkojensa ansiosta.
puhvelit ja karja
Tätä lajia alettiin pitää tuotantoeläimenä vuosikymmeniä sitten sen kolmoistarkoituksessa: lihan, maidon ja työn tuottamisessa. Kyllästetyillä markkinoilla tämä on loistava tilaisuus monipuolistaa karjaa erityisesti marginaalisilla alueilla, joille muut tuotantoeläimet eivät ehkä pysty sopeutumaan:
- Jokipuhveli (Bubalus bubalis bubalis) on osoittautunut upeaksi maidontuottajaksi. Itse asiassa se on raaka-aine, jota käytetään pizzojen halutun mozzarellajuuston valmistamiseen.
- Suopuhveli (B. b. carabanensis) kasvatetaan parhaiten liha-, nahka- ja vetoeläimiksi.
Tämän karjan merkitys maailmanlaajuisesti
Vesipuhveli on osoittautunut yhdeksi maailman suurimmista maidontuottajista. Useissa maissa niiden jalostus ja ylläpito ylittävät jopa perinteisen kotikarjan.
Suurin osa maailman puhvelilaumasta on kehitysmaiden pienviljelijöiden omistuksessa, ja he pitävät yhtä tai kahta eläintä. Tämä koskee Intiaa, joka pientilojensa koosta huolimatta on yksi tärkeimmistä tuottajista.
Joissakin maissa on vuosia kehitetty jalostusohjelmia puhvelituotannon parantamiseksi. Tämä on mahdollistanut useiden erikoistuneiden rotujen luomisen, mukaan lukien seuraavat:
- Murrah-rotu on kotoisin Luoteis-Intiasta. Sille on ominaista sen musta turkki, jossa on valkoisia pilkkuja vain hännän kärjessä. Vaikka se on maidontuotantoon valittu rotu, sillä on erittäin hyvä liharakenne.
- Jaffarabadi-rotu on myös kotoisin Luoteis-Intiasta ja näyttää fyysisesti melko samanlaiselta kuin sen sukulainen. Se on hyvä sekä maidon että lihan tuottaja.
- Välimeren rotu on myös intialaista alkuperää, vaikka se on sellaiseksi määritelty Euroopassa. Jälleen kerran se osoittaa erittäin hyvää lihaa ja maitoa jopa trooppisessa ja subtrooppisessa ilmastossa.
Buffalokasvatus on osoittautunut vallankumoukseksi maito- ja johdannaisteollisuudessa
Buffalomaidon tuotanto on maailmanlaajuisesti toisella sijalla naudanmaidon jälkeen. Tämä tarkoittaa useiden yleisesti käytettyjen lajien, kuten lampaiden tai vuohien, ohittamista.
Jokalajike muodostaa 70 % maailman vesipuhvelipopulaatiosta, ja niiden maito muodostaa merkittävän osan koko maidontuotannosta Intiassa, Pakistanissa tai Lähi-idässä. Naaraat tuottavat 1 500–4 500 litraa maitoa per tiineys, ja niillä on erittäin pitkä tuotantoikä.
Pühvelien karjankasvatusetujen lisäksi niiden maidolla on erinomainen ravintoarvo, varsinkin jos siitä valmistetaan johdettuja tuotteita, kuten juustoa, voita tai jäätelöä. Siinä on tietysti enemmän rasvaa ja laktoosia kuin lehmänmaidossa.
B-puoli puhvelien ja karjan suhteen
Bubalus bubalis -lajia sellaisenaan ei pidetä uhanalaisena, mutta sen kesytyksen seurauksena luonnonvaraisten kantojen väheneminen on jatkunut, vaikka se ei olekaan heidän ainoa ongelmansa. Suurin uhka lajille on sen elinympäristön, trooppisten metsien ja soisten alueiden katoaminen, joilla se haluaa asua.
Jälleen kerran ihminen on vastuussa tasapainon edistämisestä. Uuden maan käyttö maatalouskäyttöön tai rakentamiseen ei saa tarkoittaa ekosysteemien tuhoamista. Neitsytalueiden suojelu on aina asetettava etusijalle luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.