Eksosetidit ovat eläinmaailman uteliaisuus, joka on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa ja navigaattoreissa vuosisatojen ajan. Ominaisuus, joka tekee eksosetideistä ainutlaatuisia yksilöitä, on juuri niiden kyky lentää v altameren pinnan yli hyvin pitkiä matkoja.
Liihokalojen eli Exocoteidae-heimon sisällä on yli 70 eri tyyppiä. Nämä 70 tyyppiä on ryhmitelty yhdeksään sukuun, vaikka niillä kaikilla on samanlaiset ominaisuudet.
Exocetidillä on virtaviivainen rakenne, jonka ansiosta ne voivat saavuttaa suuria nopeuksia. Niiden suuret rintaevät auttavat heitä liukumaan veden päällä ja ohjaamaan tuulta.
Eksosetidien lennot ovat yleensä 50 metriä. Yli 200 metrin lentoja on kuitenkin tallennettu. Joillakin lajeilla, joilla on laajentuneet lantioevät, ne voivat liikkua yli 400 metriä veden yläpuolella.
Mikään lentävistä kalatyypeistä ei ole pidempi kuin 30 senttimetriä. Tästä huolimatta on tarpeen selventää, että koko riippuu suurelta osin eksosetidilajeista. Jotkut suurimmista evälajeista ovat ne, jotka elävät trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä Atlantin v altameren länsirannikon edustalla. Joidenkin lajien evät ovat melkein yhtä pitkät kuin eläimen vartalo.
Exocetids, aerodynaaminen ihme
Yleensä tutkijat jakavat lentävät kalat kahteen laajaan luokkaan: kaksisiipiset ja nelisiipiset.Kaksisiipiset kalat ovat niitä, joilla on pitkälle kehittyneet rintaevät. Toisa alta nelisiipisillä kaloilla on yhtä hyvin kehittyneet rinta- ja lantioevät, mikä antaa niille enemmän ohjattavuutta.
Meidän on tehtävä selväksi, että todellisuudessa lentävät kalat eivät lennä. Eksosetidi ei lennä kuin lintu, vaan liukuu ilmassa leveiden evien avulla.
Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että eksosetidien morfologia on kehittynyt tällä tavalla pakenemaan petoeläimiä. Jos kala lähtee vedestä, metsästys on ohi.
Tonnikala ja miekkakala ovat yleisimmät eksosetidien saalistajat, vaikka monet muutkin metsästävät niitä. Paradoksaalista kyllä, kun eksosetidi nousee vedestä, siitä tulee myös lintujen saalis. Tämä lisää syömisen riskiä.
Lentääkseen näiden kalojen on saavutettava erittäin suuri nopeus vedessä. Lentävät kalat voivat uida jopa 60 km/h nopeudella. Kun he saavuttavat tämän nopeuden, ne suuntaavat pintaa kohti ei liian jyrkässä kulmassa.
Kun lentävät kalat rikkovat veden pinnan, ne levittävät rintasiipensä. Samaan aikaan he jatkavat hännän räpyttelyä saadakseen vauhtia.
Tämän ensimmäisen hetken jälkeen eksosetidi voi nousta useiden metrien korkeuteen ja liukua veden pinnan yli. Eksosetidit pystyvät pysymään poissa vedestä pitkään pyrstöevän liikkeen ansiosta. Tämä evä heiluu 50–70 kertaa sekunnissa edistääkseen kalan lentoa.
Eksosetidien elinympäristö, ruokinta ja lisääntyminen
Eksosetidit elävät matalilla alueilla, vaikkakin vesillä kaukana rannikosta. Yleensä eksosetidit jakautuvat lämpimille ja trooppisille alueille. Myös subtrooppisissa vesissä on elinympäristöjä, vaikka niiden morfologia vaihtelee hieman.
Eksosetidejä löytyy maailman eri meristä ja v altameristä, mutta pääasiassa Atlantin v altameren lämpimistä vesistä. Välimerellä elää erilaisia eksosetideja.
Eksosetidien ruokavalio koostuu pääasiassa planktonista, hyvin pienistä elävistä organismeista, joita esiintyy vedessä suspendoituneena. Myös monet muut pienet kalat ruokkivat planktonia elääkseen. Planktonin lisäksi eksosetidit ruokkivat pienempiä kaloja.
Eksosetidien lisääntyminen on munasolua. Naaraat munivat munansa leviin tai suoraan veteen. Munat pitävät yhdessä eräänlainen elastisten lankojen kalvo. Aasian markkinoilla eksosetidimätiä pidetään herkkuna ja sen arvo on korkea.
Nyt on monia turistimahdollisuuksia katsella lentävien kalojen lentämistä vesien yllä. Lämpiminä aikoina monet turistit usk altavat hieman trooppisille vesille tarkkaillakseen tätä ilmiötä.
Valitettavasti eksosetidien määrät vähenevät huomattavasti mieliv altaisen metsästyksen vuoksi. Etenkin Aasiassa eksosetideja pyydetään ravinnoksi. Näille lajeille on luotava riittävät suojelutoimenpiteet avomerellä.