Eläintuotanto on käyttänyt vuosituhansia pelkästään luonnon ja sen prosessien tarkkailua parhaan suorituskyvyn saavuttamiseksi. Karjan kasvatuksesta, luonnonympäristön kunnioittamisesta kalavarojen liialliseen hyödyntämiseen.
Seuraavaksi kerromme, miten ekologista tietoa sovelletaan eläintuotannossa ja mikä sen merkitys on.
Karjatalouden ympäristövaikutukset
Vuonna 1968 amerikkalainen ympäristönsuojelija Garrett Hardin kirjoitti Science-lehteen kuuluisan ongelmansa Tragedy of the Commonsista. Siinä hän kuvaili hypoteettista yhteiskäyttöistä laitumea, jonne jokaisella karjankasvattajalla oli oikeus tuoda rajallinen määrä karjaa.
He katsoivat kuitenkin, kuinka ruohoa oli runsaasti ruokkimaan enemmän eläimiä. Yksi toisensa jälkeen he esittelivät niitylle lisää eläimiä. Tämän seurauksena koitti aika, jolloin laitumen kapasiteetti ylitti käyttörajansa, muuttui tuottamattomaksi ja johti tuhoon.
The Tragedy of the Commons on klassinen metafora ekologiassa, joka voi hyvinkin palvella resurssien liikakäytön aiheuttamia haasteita. Niistä eläintuotantoon liittyvät.
Siksi maanviljelijät ja kalastajat ovat käyttäneet ekologisia käsitteitä selviytymisensä ja kestävyytensä turvaamiseksi vuosisatojen ajan. Katsotaan alla, kuinka he tekevät sen.
Karjalla on erittäin suuri ympäristövaikutus. Joidenkin tutkimusten mukaan lähes 18 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä johtuu tästä toiminnasta, jopa 40 % kaikista metaanipäästöistä. Tämä yhdessä karjaalueiden miehittämisen kanssa saa planeetan kärsimään yhteiskunnan seurauksista, jotka syövät yhä enemmän lihaa.
Luomuviljely: pellolta pöytään kestävällä tavalla
Euroopan unionin mukaan luomuviljelyn tavoitteena on saada ruokaa luonnollisilla aineilla ja prosesseilla. Siksi päätavoitteena on rajoittaa sen ympäristövaikutuksia.
Sen pääominaisuudet ovat:
- Biologisen monimuotoisuuden ylläpito.
- Vastuullinen energian ja luonnonvarojen käyttö.
- Alueellisen ekologisen tasapainon säilyttäminen.
- Saavuta mahdollisimman korkea eläinten hyvinvoinnin taso välttäen kemiallisia aineita mahdollisimman paljon Valencian yhteisön luonnonmukaisen maatalouden komitean mukaan.
Laaja karja
Yksi tärkeimmistä saavutettavista tavoitteista on siirtyminen laajaperäiseen kotieläintalouteen mahdollisimman pitkälle. Tämä karjankasvatusmuoto on ympäristöä kunnioittavampi seuraavien os alta:
- Käytä paikallisia alkuperäisiä rotuja, jotka ovat paremmin sopeutuneet alueen luonnonympäristöön.
- Ne ruokkivat luonnonnurmikkaa, joten ovat erinomaisia luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä edistämällä kasvien välistä kilpailua.
- Ne vaativat vähän työtä, koneita ja kokonais" energiaa" (ei rehua), joten niiden hiilijalanjälki on pienempi
- Jos karjapäiden tiheys pintayksikköä kohden on pienempi, niiden jätteen ja lietteen vaikutus on huomattavasti pienempi
- Ne ylläpitävät agrosysteemiä ja luonnonmaisemaa, mikä on olennaista ihmisen niin muokkaamassa ympäristössä, kuten esimerkiksi Espanjassa.
Ei ole yllättävää, että yksi ekologisesti monipuolisimmista ja mielenkiintoisimmista ekosysteemeistä on Välimeren laitumet. Siinä ihmisen, karjan ja luonnon ympäristön toiminta on luonut ekosysteemin, jota pidetään yhtenä maailman biodiversisimmistä, suuren suojelun kohteena.
“Niitty on ekologinen paratiisi, jossa on pääasiassa tammi- ja korkkitammea ja jossa ihmisen toiminta ja luonto ovat sukupolvien ajan eläneet sopusoinnussa yhdessä luoden ainutlaatuisen mallin luonnon monimuotoisuudesta.”
–Dehesan espanjalainen observatorio–.
Karja ei kuitenkaan ole ainoa tiedossamme oleva eläintuotannon keino. Katsotaan nyt mitä kalastuksessa käy.
Kalastus: leikkiä matematiikalla
Eläinpopulaatioiden kehitystä ohjaavat monimutkaiset matemaattiset mallit. Nämä mallit, jotkut jo klassikoita, kuten Volterra-Lotkan peto-saalismalli tai Verhulstin logistinen malli; ovat ekologien kehittämiä työkaluja populaatioiden käyttäytymisen ennustamiseen.
Yksi niistä on Biomassa Dynamics Model. Tässä mallissa määritetään kestävä enimmäistuotto (MSY), joka on suurin saalismäärä, joka voidaan saada ennen järjestelmän romahtamista.
1960-luvulta lähtien FAO on mukauttanut tätä RMS:ää kestävän kalastuksen viitekehykseksi. Useimmilta kalastusalueilta kuitenkin poistetaan selvästi suurimman sallitun enimmäistuoton ylittäviä määriä, mikä vaikeuttaa kalojen toipumista ja pitkäaikaista poistokalastusta.
Lopuksi voidaan todeta, että ekologia asettaa eläintuotannon palvelukseen paljon tietoa. Tätä korvaamatonta tietoa on käytetty vuosikymmeniä karjamme ja kalastuksen parantamiseen ja kestävämpään kehitykseen.
