Kalasta löytyy yleisempää tietoa, jos niitä pidetään vankeudessa, jolloin tieto elämästään luonnossa jää taustalle. Tämä koskee sähkösinistä acaraa (Andinocara pulcher), joka on Perciformes-lahkon ja cichlid-heimon laji, joka tunnetaan parhaiten akvaariolasin kautta.
Siksi kannattaa varata tila, joka kuvaa sitä luonnollisessa ympäristössään. Lisäksi teemme sen 7 kurioosion kautta, sillä tieto tulee aina paremmin sisään, jos se jaksaa yllättää. Älä missaa mitään, sillä siniseen kasvoon kannattaa tutustua sen huolenpidon ja kalanviljelyn lisäksi.Jatketaan asiaa.
1. Hän on laittanut taksonomit töihin
Viime vuosikymmenen aikana suuri tutkimustyö on keskittynyt sen määrittämiseen, onko sähkösininen kasvo yksi vai useampia. Tämä johtuu siitä, että eri osapopulaatiot eivät ole monofyleettisiä, eli ne eivät kaikki ole peräisin samasta yhteisestä esi-isästä.
Kuitenkin tiettyjä samank altaisia ominaisuuksia on, niiden uskotaan sisältävän salaperäisen monimuotoisuuden, joka erottaa ne ainakin alalajeina. Geneettisillä markkereilla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että tämä asia tulisi arvioida uudelleen.
2. Joen asukkaat
Andinocara-pulcheria löytyy luonnostaan useista joista: Orinoco (Venezuela), Talparo ja Cumuto (Trinidad ja Tobago), Chucunaque, Tuira ja Balsas (Panama), Manso, Tamaná ja Magdalena (Kolumbia). Sekä sameilla, hitaasti liikkuvilla ja vapaasti virtaavilla alueilla että altaissa, soilla ja tulva-alueilla kalamme selviävät.
Itse asiassa se on laji, jolla on tietty kyky sopeutua elinympäristönsä muutoksiin, sillä sitä on löydetty myös viemäristä tulevista vesistöistä ja ojista.
3. Sähkösiniset kasvot: kaikkiruokainen ja opportunistinen
Sähkösinisen acaran ruokavalio on monipuolinen, ja se vaihtelee ympäristön kasviaineista roskoihin, mukaan lukien vesihyönteiset, etanat ja matot ja jopa muut pienemmät kalat. Se syö yleensä kaiken, mitä sen ulottuvilla on, mutta se ei epäröi napata saalista täydentääkseen ruokavaliotaan.
Tämä on ovela metsästäjä, joka on kyseenalaistanut teorian, jonka mukaan saalis pakenee arvaamattomiin suuntiin johtaakseen harhaan: robottisaalisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että useat vedessä elävät saalistajat (mukaan lukien Andinocara-pulcher) säätelevät nopeuttaan. Tällä tavalla he voivat odottaa tilaisuutta saada heidät kiinni sen sijaan, että jahtaasivat niitä kiihkeästi ja loppuisi höyry.
4. Sähkösinisen acaran seksuaalinen dimorfismi
Tämä laji on yksi monista olemassa olevista lajeista, joissa uroksilla ja naarailla on erilaisia piirteitä. Vaikka molemmilla sukupuolilla on soikea vartalo, jossa on leveä otsa, aktiivinen suu ja sähkösiniset suomut vihervin viivoin, urokset ovat yleensä suurempia kuin naaraat, noin 16 senttimetriä vs. 12 senttimetriä.
Lisäksi pesimäkauden aikana urokset näyttävät paljon kirkkaampia värejä, mikä korostaa sukupuolten välisiä eroja.
5. Vakaat parit
Yksi näiden kalojen käyttäytymisen ominaisuuksista on niiden taipumus yksiavioisuuteen. Jopa seurallisuudestaan huolimatta ryhmien sisällä muodostuu yleensä jokaisella lisääntymiskaudella samat parit, jolloin munasolujen hedelmöittämistä varten oleva alue jaetaan ja puolustetaan. Paria etsivät nuoret urokset näyttävät usein kirkkaita värejä houkutellakseen naaraita ja kilpaillakseen muiden urosten kanssa parhaista pesimäpaikoista.
6. Jaettu vanhempainhoito
Jatkossa lisääntymisosaan, tiedetään, että sähkösininen kasvo saavuttaa sukukypsyytensä, kun se on kasvanut 9,5 senttimetrin pituiseksi. Kun uros ja naaras ovat pariutuneet, ne kaivevat pesänsä hiekkaiseen tai mutaiseen alustaan, jossa naaras kerää noin 950 munasolua useissa eri vaiheissa.
Kun toukat kuoriutuvat, ne turvautuvat isän suuhun, jossa ne pysyvät aikuisikään asti. Koska kyseessä on laji, joka lisääntyy mihin aikaan vuodesta tahansa, poikasten itsenäistyminen voi viivästyä, jos ne syntyvät kuivalla kaudella, jolloin on vaarallisempaa mennä ulos syömään ympäristöön.
7. Ei uhanalainen, mutta ei immuuni
Onneksi Electric Blue Acaralla on IUCN Least Concern (LC) -status. Kantavuuden vähenemistä ei ole havaittu, vaan se jakautuu tasaisesti koko elinympäristöönsä ja jatkuu paikoissa, joissa ympäristö huononee.
Kuitenkin lähes mikään laji ei ole vapaa vaarasta ihmisten kolonisoimassa maailmassa, eikä myöskään päähenkilömme. Teollisuuskehitys on todennäköisin uhka siniselle kasvolle, koska se on pääasiallinen vedenlaadun heikkenemisen lähde päästöjen ja resurssien mieliv altaisen käytön vuoksi.
Toisa alta maatalouden laajenemisesta ja ympäröivien alueiden kaivosprosesseista johtuva metsien hävittäminen on myös saastuttanut vedet orgaanisilla tähteillä ja raskasmetalleilla. Siksi sen kestävyydestä huolimatta et voi lakata yrittämästä suojella ympäristöä ja planeettaa. Muut maapallon asukkaat eivät ole yhtä onnekkaita kuin sähkösiniset kasvot.